TYYTYVÄISIÄ PULLAHIIRIÄ

Ystäviä on saapunut luoksemme kesänviettoon. Hauskinta ovat yhteiset aamiaishetket, jolloin istutaan pitkään pöydän ääressä keskustellen kaikesta maan ja taivaan välillä. Ihastuksen henkäyksiä on tullut toisenkin kerran nostettuani pöytään joka aamu uudenlaisia leipiä, paria laatua kerralla. Niitä tein pari viikkoa sitten monta annosta pakastimeen eri malleja, joten on mistä ammentaa. Ja ruokakaupan lasku on yllättävän pieni, kun hakee sieltä vain leivänpäälliset ja vihannekset. Toisin oli viime kesänä, kun laiskotti enkä leiponut. Itse asiassa yhden taikinan tekeminen ja paistaminen on aika pieni juttu, kun alkuun pääsee, ja hauskaa!

Samasta taikinasta leivoin tällä kertaa sekä juustosarvia että patonkeja, jotka vaikuttavat täysin vehnäisiltä (kaikki eivät tykkää grahamista tai vatsa ei sitä kestä), mutta näihin olen piilottanut kauraryynejä. Terveellistä ja pehmeää vatsalle.

Juustosarvet käyvät aamukahvin kera sellaisenaan tai vaikkapa appelsiinimarmeladin kera, ja jos juuston jättää pois, muistuttavat croissantteja, mutta eivät ole niin rasvaisia.
Patonkeja tarjoan usein ruuan lisäkkeenä, ellei ole perunaa, riisiä tai pastaa, vaan vaikkapa vain lihaa tai kalaa ja salaattia. Leivällä on hyvä kerätä mehevän kastikkeen rippeet lautaselta aitoranskalaiseen tapaan. "Secret is in the sauce!", sanotaan elokuvassa PAISTETUT VIHREÄT TOMAATIT. Vähän makaaberi juttu sen filmin soosi, mutta lausahdus pätee kaikkiin hyviin kastikkeisiin. Kerron joskus niistä vähän enemmän.

Seuraavassa vain resepti ja toimintakuvaus, sillä perusteellisemmin olen selittänyt leipomisen niksejä viime viikolla. Katso siis blogia alaspäin, jos haluat kerrata yleisiä hyvän leivän leipomisen salaisuuksia. Kun hommaan ryhtyy, kannattaa tehdä se taidolla!

PATONKEJA (4 kpl) JA JUUSTOSARVIA (16 kpl)
- kaikki tästä yhdestä taikinasta

7,5 dl kädenlämpöistä vettä
50 gr hiivaa
0,5 dl sokeria
3 tl suolaa
0,5 dl rapsiöljyä
4 dl kauraryynejä
- loput vehnäjauhoja, ehkä puolentoista kilon verran

- noin 50 gr sulatettua voita ja pullasuti
- vähän raastettua juustoa sarviin (voi jättää pois ellei halua juustosarvia)
- 1 kananmuna raakana vispattuna kevyesti, voiteluun

Toimi näin:
Ota oikein iso astia tai kattila, johon teet taikinan, ellet käytä yleiskonetta. Liota hiiva kädenlämpöiseen (37 astetta) veteen, johon olet jo lisännyt sokerin.Lisää seuraavaksi suola ja kaikki kauraryynit sekä niin paljon vehnäjauhoja, että saat sakean puuron. Anna sen alkaa nousta kaksinkertaiseksi, mikä kestää noin 15-20 minuuttia.

Lisää sitten ruokaöljy hyvin sekoittaen sekä ala lisätä jauhoja vähän kerrassaan, kunnes saat joustavan taikina, joka ei ole liian löysää eikä liian kovaakaan. Vaivaa sitä ahkerasti 15-20 minuuttia käsin tai 10 minuuttia koneella, että taikina pysyy hyvin koossa ja se irtoaa sekä astian reunoilta että käsistäsi.

Anna valmiin taikinan nousta kaksinkertaiseksi, siihen kuluu ehkä puolisen tuntia. Ota sitten taikina pöydälle, jossa on puhdistettu paikka leipoimiselle, parasta olisi erillinen reilu vahakangaspala tai leivinlauta. Jauhota alusta ja kumoa taikina sille. Ota esiin leivinpellit ja voitele ne tai käytä leivinpaperia pellin suojana.

Jaa nostatettu taikina 4 yhtä suureen osaan, niin sitä on helppo käsitellä. Tällä kertaa tein kahdesta neljäsosataikinasta kummastakin 2 patonkia, eli yhteensä 4 kpl, ja laitoin ne pitkittäin pellille. Jos näyttää, että ne voivat kasvaa yhteen noustessaan, voi ennen sitä sujauttaa kunkin väliin leivinpaperista leikatun viipaleen. Tai sitten vaan erottaa "siamilaiseat neloset" taittamalla tai veistä käyttäen.

Loput 2 taikinapalaa jaoin kahtia, sain 4 taikinakönttiä, joista kustakin tein ensin pallon ja kaulitsin sen sitten pyöryläksi, aika ohueksi, ison pizzan kokoiseksi. Sivelin kaulitut pyörylän sulatetulla voilla, jaoin sen veitsellä 4 yhtä suureen kolmioon vetämällä veitsen ympyrän halki pystyyn ja poikittain, ja laitoin vähän juustoraastetta kunkin kolmion leveämpään päähän. Sitten rullasin taikinakolmiot alkaen leveämmästä päästä, ja nostaessani ne pellille taivutin ne sarven muotoon, vähän kaareviksi. Laitoin ohuen nipukan alimmaiseksi peltiä vasten, ettei rulla aukea noustessaan.

Laita uuni kuumenemaan 225...250 asteeseen ja jätä valmiiksi leivotut voitelemattomat leivonnaiset kevyiden liinojen alle nousemaan ainakin puoleksi tunniksi. Niiden pitää saada rauhassa nousta isoiksi ja kuohkeiksi, niin että kun kevyesti painaa pintaa sormella, se nousee heti takaisin. Ellei nouse, anna nousta vielä lisää. Sitten kun voitelet ne pullasudilla, ole oikein kevykätinen ja varovainen, etteivät ne laske, jos painat niitä liikaa. Voitele vasta ihan viime minuutilla, ennenkuin työnnät ne uuniin, niin eivät lysähdä kasaan.

Tällä kertaa en voidellut patonkeja, mutta juustosarvet voitelin vispatulla raa'alla kananmunalla ja ripotin päälle vähän juustoraastetta.

Paista voisarvia uunin keskiosassa 225-250 asteessa: aloita laittamalla munakelloon aikaa 6 minuuttia, kurkista uuniin ja lisää sitten aikaa minuutti tai pari kerrallaan, kunnes saat hyvän värin sekä pintaan että sämpylän pohjaan. Nämä paistuvat aika nopeasti verrattuna sämpylöihin.

Patonkeja paistoin 225 asteessa noin 12 minuuttia, mutta joskus tarvitaan 15 minuuttia, pinta ja pohja saa olla kauniin ruskea. Jos jätät ne vähän vaaleiksi, voit sitten ennen tarjoilua otettuasi ne pakastimesta, paistaa niitä hetken 225-asteisessa uunissa saadaksesi taas rapean pinnan niihin.

Kun otat käteesi (uunikinnas käteen tietysti!) patongin tutkiaksesi, onko se kypsä, koputa sitä kevyesti pohjaan kädellä. Jos se kumisee, on se valmis. Ellei, niin paista pari minuuttia lisää.

Valmiit leivät jäähdytetään ritilän päällä, niin pohjasta ei tule kostea. Jäähtyneet leipomukset pakataan heti muovipusseihin niin suurina annoksina, kuin kerralla kuluu, ja pakastetaan heti, jos pakastin on käytettävissä. Ellei ole niin kyllä näitä kestää syödä vielä huomenna ja ylihuomennakin, eivät kuivu kuten "kaupan leipä" usein tekee. Kolmantena päivänä voi loput kuivata korpuiksi, mutta tuskin silloin enää mitään on jäljellä. :-)

Älä säilytä leipiä jääkaapissa, siellä ne vanhevat nopeimmin. Ellet pakasta, niin muovipussissa leipälaatikossa voivat paremmin, kunnes tulevat syödyiksi.