Kuvan voit klikata suuremmaksi!tisdag, juni 26, 2007
LEIPÄÄ - HYVÄÄ LEIPÄÄ - JOKA PÄIVÄ!
Jos jossain voi säästää kivalla tavalla niin leipomalla itse leipänsä! Vastapaistetun leivän tuoksua kodikkaampaa tervetulotoivotusta ei taida ollakaan. Rapeat ja vaihtelevat sämpylät juhlistavat niin aamiaisen kuin edullisen soppa-ateriankin. Vähän juustoa väliin, tai kevyt sipaisu voimariinia - mutta maistuvat ihanilta ihan ilman mitäänkin, voi vähän lämmittää vaikka mikrossa (vielä parempi jos uunissa lämmittäisi) aterian aluksi.
Näissä ohjeissani ajattelen etupäässä nuorisoa, siksi kerron tarkkaan kantapään kautta opitut niksini, joilla leipomistulokset ovat mahdollisimman herkullisia. Kiitollisena otan vastaan myös muiden kokemuksia, joista voisin lisää oppia.
Haluan korostaa yhtä juttua, jota ei monista TVn ruokaohjelmista enää voi oppia; kun tehdään ruokaa tai leivotaan, on syytä käyttää esiliinaa ja erityisesti peittää hiuksensa joko liinalla tai hiusverkolla. Muuten varmasti ruuassa ainakin yksi hius, ja se pilaa tunnelman.
Yleensä käytän tuorehiivaa, koska veden lämpötilan voi mitata kädellä. Kuivahiivan kanssa on hyvä mitata, että neste on yli 40 astetta mutta alle 45 C. Leivät teen yleensä käyttäen vettä nesteenä, pullat voi leipoa maitojauheesta tehtyyn maitoon, niin voi leipoa koska vaan, vaikkei tuoretta maitoa olisi käsillä. Rasvana käytän leivässä yleensä tavallista rapsiöljyä. Ilman pientä rasvamäärää leipä kuivuu nopeasti, eikä taikinan rakenteesta tule ihanteellista.
Liotan hiivan kädenlämpöiseen veteen, johon olen lisännyt sokerin antamaan vauhtia hiivasolujen lisääntymiselle. Sokeria voin leipätaikinaan käyttää painoltaan saman verran kuin hiivaa. Hiiva "syö" käymisprosessissa ensin sokeria painonsa verran, eli leivästä ei tule yhtään makeaa. Ellei sokeria lisää, ottaa hiiva sokerin jauhoista, nouseminen käy hitaammin eikä yhtä tehokkaasti.
Kun hiiva on liuennut kokonaan, lisään suolan sekä jauhoja niin paljon, että saan sakean puuromaisen taikinan. Käytän isoa astiaa, että on varaa nostattaa taikina siinä. Kun puuro on kooltaan kaksinkertaistunut, alan lisätä taikinaan jauhoja ja siinä ohessa sen pienen määrän ruokaöljyä. Luin jostain, että jos öljyn laittaa sekaan liian aikaisin, se ikäänkuin kapseloi sisäänsä hiivasolut eivätkä ne voi yhtä helposti lisääntyä kuin ilman rasvaa.
Teen taikinan valmiiksi vaivaten sitä todella hyvin, ainakin 15-20 minuuttia, ellen käytä konetta taikinan sekoittamiseen. Hyvin alustettu leipä- ja pullataikina on kaiken a ja o, samoin tietysti tuore hiiva (jos käytetään tuorehiivaa) sekä tuoreet jauhot ja raikas öljy.
Käytän itse ekologisesti viljeltyä vehnää, jonka hankin suoraan maalaistalosta ja jauhan tarpeen mukaan grahamjauhoksi. Harvalla ehkä on mahdollisuutta jauhaa itse, mutta esimerkiksi MYLLÄRIN SÄMPYLÄJAUHO on todella mahtava tuote, jolloin ei tarvitse hankkia erikseen grahamia ja vehnää. Pidän kovasti myös siinä olevista karkeiksi rouhituista jyvistä. Valitettavasti täällä naapurimaassa ei sellaista jauhoa ole kaupan, siksi aloin jauhaa itse.
Tänään halusin vähän vaihtelua aamiaisiin, joten tein samasta taikinasta 4 erilaista sämpylätyyppiä. Muutenkin samasta leipätaikinasta saa ihan erimakuisia leipiä riippuen siitä, muotoileeko ne sämpylöiksi, patongeiksi vai levyksi, jonka leikkaa ruuduiksi. Kummallista, mutta totta! Siksi kannattaa tehdä vaikka vähän isompi taikina ja siitä erilaisia juttuja, jos on vähän tilaa pakastaa leipiä. Ellei ole niin voi ottaa vain puolet reseptistäni.
Tämän reseptin taikinasta saat 24 kpl reilunkokoisia meheviä sämpylöitä, jotka sisällöltään vastaavat kahta kaupan sämpylää. Sen voit ottaa huomioon, jos teet hintavertailuja kaupan leipiin - tai tarkkailet painoasi.
TERVEELLISET AAMIAISSÄMPYLÄT (24 kpl isoja)
7,5 dl kädenlämpöistä vettä
50 gr hiivaa
0,5 dl sokeria
3 tl suolaa
0,5 dl rapsiöljyä
5 dl grahamjauhoja
- loput vehnäjauhoja, ehkä reilun kilon verran
(tai osta 2 kg pussi Myllärin kokojyväjauhoja noiden tilalle)
- lisäksi vispattu raaka kananmuna ja pullasuti, jos haluat
sämpylöihin hienomman värin. Muna ei ole välttämätöntä,
jos käytät jotain siemeniä koristeena, voit voidella sämpylät
myös haalealla vedellä ja ripotella siemenet sitten märkään
pintaan. Tai ellei sinulla ole mitään siemeniä, tulee ihan hyviä
sämpylöitä myös voitelematta, ihan vaan naturel. Myllärin
jauhoista tehtyjä ei tarvitsekaan koristella, näyttävät hienoilta
ihan sellaisenaan, kun seassa on karkeaa rouhetta.
Toimi näin:
Ota oikein iso astia tai kattila, johon teet taikinan, ellet käytä yleiskonetta. Liota hiiva kädenlämpöiseen veteen, johon olet jo lisännyt sokerin.Lisää seuraavaksi suola ja kaikki grahanjauhot sekä niin paljon vehnäjauhoja, että saat sakean puuron. Anna sen alkaa nousta kaksinkertaiseksi, mikä kestää noin 15-20 minuuttia.
Lisää sitten ruokaöljy hyvin sekoittaen sekä ala lisätä jauhoja vähän kerrassaan, kunnes saat hyväntuntuisen taikina, joka ei ole liian löysää. Vaivaa sitä ahkerasti 15-20 minuuttia käsin tai 10 minuuttia koneella, että taikinasta tulee elastista ja se irtoaa astian reunoilta ja käsistäsi.
Anna valmiin taikinan nousta kaksinkertaiseksi, siihen kuluu ehkä puolisen tuntia. Ota sitten taikina pöydälle, jossa on puhdistettu paikka leipoimiselle, parasta olisi erillinen reilu vahakangaspala tai leivinlauta. Jauhota alusta ja kumoa taikina sille. Ota esiin 2 leivinpeltia tai ainakin 2 leivinpaperia, jos sinulla on vain yksi pelti. Leivot molemmat valmiiksi nousemaan, ja siirrät sitten jälkimmäisen paperin pellille, kun ensimmäinen satsi on tullut uunista ulos.
Jaa taikina nyt heti 4 yhtä suureen osaan, niin sitä on helppo käsitellä. Tällä kertaa tein joka osasta 6 kpl yhtä laatua, ja laitoin kummallekin pellille sitten 2 eri laatua sämpylöitä. Paistuvat hyvin yhdessä, kun koko on sama.
Laita uuni kuumenemaan 225...250 asteeseen ja jätä valmiiksi leivotut voitelemattomat sämpylät kevyiden liinojen alle nousemaan ainakin puoleksi tunniksi. Niiden pitää saada rauhassa nousta isoiksi ja kuohkeiksi, niin että kun kevyesti painaa pintaa sormella, se nousee heti takaisin. Ellei nouse, anna nousta vielä lisää. Sitten kun voitelet ne pullasudilla, ole oikein kevykätinen ja varovainen, etteivät ne laske, jos painat niitä liikaa. Voitele vasta ihan viime minuutilla, ennenkuin työnnät ne uuniin, niin eivät lysähdä kasaan.
Paista leipiä uunin keskiosassa: aloita laittamalla munakelloon aikaa 6 minuuttia, kurkista uuniin ja lisää sitten aikaa minuutti tai pari kerrallaan, kunnes saat hyvän värin sekä pintaan että sämpylän pohjaan. Laita sitten
kokonaispaistoaika mieleesi ensi kertaa varten. Kaikki uunit ovat yksilöllisiä.
Tein seuraavia 4 laatua, joista toivottavasti saan kuvat tähän mukaan:
- soikeita sämpylöitä, päällä sesaminsiemeniä (kuorittuja)
- pyöreitä sämpylöitä, päällä pellavansiemeniä
- solmuja, päällä valkoisia unikonsiemeniä
- pyöreitä sämpylöitä, päällä auringonkukansiemeniä (kuorittuja)
Vastapaistettu lämmin sämpylä maistuu ihanalta halkaistuna ja kevyesti siveltynä voimariinilla, ehkä kylmän maidon kanssa. Nautitaan hartaudella!
måndag, juni 25, 2007
Mustikkapiirakkaa Martanpäiväksi, olkaa hyvät!
Kesän ensimmäinen mustikkapiirakka koristetaan kukkasin!
YLLÄTYSVIERAILLE TAI OMAKSI ILOKSI
Vuosia sitten löysin pienen kakkureseptin GöteborgsPostenista. Erityisesti minua viehätti selostuksessa, että taikinaa ei tarvinnut väkertää ja vaahdottaa, senkun vaan lisää aineet ja pyöräyttää ne sekaisin. Päälle sitten jotain näistä 200 gr; marjoja, omenanlohkoja, ananaspaloja, esikypsennettyjä rabarberinpaloja, purkillinen sekahedelmiä ilman lientä, otetaan mitä on. Vaihdoin reseptin jauhoista puolet grahamjauhoksi, tulee tosi maukasta ja terveellistäkin!
Tämän ehtii tehdä vaikka yllätysvieraillekin, sillä tunnissa kakkunen saadaan pöytään asti. Takuuvarmaa herkkua, onnistuu kaikilta, joilla kauha pysyy kädessä!
MAAILMAN HELPOIN MARJAPIIRAS
100 gr voita (siis juurikin voita!)
2,5 dl hienoa sokeria
2 isoa kananmunaa (tai 3 pientä)
1,5 dl grahamjauhoja
(ellei grahamia ole kotona, niin sitten vehnäjauhoja tilalle)
1,5 dl vehnäjauhoja
1 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
200 gr jotain marjoja tai hedelmänpaloja, omenanlohkoja tai rabarberiä
Kakkuvuoka halk. 24...26 cm sekä leivinpaperi sen vuoraamiseen
Aloita säätämällä uuni lämpiämään 175 C-asteeseen.
Survo leivinpaperi vuokaan, niin poimuisista paperinreunoista tulee piiraaseen hauskat epätasaiset reunat.
Sulata voi mikrossa suuressa lasiastiassa (tai keramiikka-, mutta ei ikinä muovisessa, rasva sulattaa sen!). Aikaa kuluu noin 1 minuutti. Sekoita sitten sulaan voihin sokeri ja kananmunat yksitellen, sekoita hetki rivakasti, että seos tasoittuu kauniisti.
Olet jo aikaisemmin laittanut toiseen astiaan kuivat aineet ja sekoittanut ne. Lisää jauhoseos nyt rasva-sokeri-muna-seokseen ja sekoita takina tasaiseksi. Levitä taikina paperoidun vuoan pohjalle ja tasoita veitsellä, ettei keskellä ole kuoppaa. Taikina on puuron paksuista.
Ripottele taikinan pinnalle marjat, voivat olla kevyesti jäässäkin, mutta jos odotat niiden kovasti vetistyvän (esimerkiksi pakastemansikat), sekoita kohmeisiin marjoihin noin 1 rkl perunajauhoja ennenkuin lisäät marjat piiraan päälle. Mustikat ja vadelmat ovat käyttäytyneet hyvin ilman perunajauhoakin, samoin tietysti omenanlohkot.
Jos käytät omenoita, lisää lohkojen päälle kanelia ja vähän fariinisokeria. Myös tölkkipäärynät tai persikat valutettuina ja lohkoittuina sopivat varmaan, niiden päälle voi vaikka ripottaa mantelimurskaa koristeeksi.
Paista piirasta uunin alimmalla ritilällä 40...5o minuuttia, katso välillä ettei se tummu liikaa. Jos taikina on vielä raakaa mutta pinta alkaa ruskistua liikaa, peitä vuoka leivinpaperilla ja anna olla vielä 5...10 minuttia.
Nautitaan sellaisenaan tai mahdollisesti vaniljakastikkeen tai vispatun kerman kera.
MAKEAA RAPAKON TAKAA
Aloitetaan nyt vaikka amerikkalaisilla suklaakekseillä HILARY CLINTON’S COOKIES! Tämä resepti julkaistiin muistaakseni ANNA-lehdessä Bill Clintonin tultua valituksi Amerikan presidentiksi 1993. Siitä asti rapeat suklaakeksit ovat kuuluneet perheeni rakastetuimpiin pikku herkkuihin.
***************************************************************************
2 isoa kananmunaa
100 gr tummaa taloussuklaata karkeaksi rouhittuna
1 tl ruokasoodaa
1 tl vaniljasokeria
1 maustemitta suolaa
+ Leivinpaperia paistopeltien peitoksi
Rouhi suklaa leivinpaperilla peitetyn leikkuulaudan päällä leipäveitsellä aika karkeaksi.
Tämän voit tehdä vaikka jo viikkoa aikaisemmin ja säilyttää rouheen muovipussissa, niin sitten leipominen käy nopeammin. Valmiitakin suklaamuruja on kaupan, ovat kalliimpia mutta käteviä.
Ota voi huoneenlämpöön niin että se pehmiää muutaman tunnin ajan. Käytän aina voita, koska hintaero on paljon pienempi kuin makuero. Voi tekee sinusta leipurimestarin!
Laita uuni lämpiämään 175 C-asteeseen.
Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää niihin suklaamurut.
Vaahdota voi ja sokeri reippaasti pallovispilällä, ei tarvitse hirveän paljon vatkata.
Lisää kananmunat ja vispaa taas ripeästi, kunnes aineet ovat kauniisti sekoittuneet.
Vaihda vispilä isoon lusikkaan ja lisää seokseen kuivat aineet hyvin sekoittaen, ettei irtojauhoja näy missään, vaan saat hyvän tahnan. Anna taikinan asettua ja vetäytyä huoneenlämmössä vartin verran.
Paista ensin yksin koekakku 8...10 minuutissa. Jos taikina valuu reunoilta, lisää
Peitä paistopelti leivinpaperilla ja ota taikinasta kahdella lusikalla kokkareita (n. 25 gr), ja asettele ne pellille, 12 kpl kullekin pellille. Kaikkiaan tulee 4 pelllillistä, eli 48 kakkua.
Paista kakkuja ensin 8 minuuttia ja katso varovasti uuniin. Jos ovat liian vaaleita, niin lisää 1...2 minuuttia aikaa, mutta varo etteivät reunat tummu, silloin kakut eivät maistu hyviltä. Kokeilemalla opit oikean paistojan, parempi aina varmuuden vuoksi ensin lyhyempi paistoaika, jota sitten voi lisätä minuutti kerrallaan. Ohuita kakkuja on vahdittava!
Siirrä valmiit kakut aluspapereineen ritilälle jäähtymään ja kovettumaan. Kun ne ovat jäähtyneet, sulje ne muoviseen rasiaan tai peltiseen piparkakkupurkkiin, tai vaikka muovipussiin, etteivät ala pehmitä. Itse säilytän nämä kakut jääkaapissa, ne voi laittaa sieltä suoraan tarjolle pöytään. Varsinkin kesälla suklaa sulaa helposti huoneenlämmössä.
Tällaisia niistä sitten tuli
Kuva tulee jälkijunassa, mutta olkaapa hyvät; Hilary Clintonin suklaakuukeja vieraskoreasti!
MIKSI?
Kun karhunpennut ovat kypsiä selviämään omin avuin, karhuemo vie ne metsään ja ajaa puuhun. Sitten emo tallustelee pois rauhallisesti ja taakseen vilkuilematta. ”Eikä painosta niitä joka toinen viikko lapsuudenkotiin aterialle käyttäen sydänkohtausta pelottimena” on eräs filosofinen ystäväni lisännyt.
Prenumerera på:
Inlägg (Atom)
